Mun elämä

Rahapussini paksuus pieneni jälleen, onneksi ei kuitenkaan kuin pikkaisen vain! Vanha puhdistusemulsioni pääsi loppumaan ja oli pakko suunnata apteekkiin osatamaan uusi. Päivän valinta oli Clinidermin Pure&Cleaning Deep Cleansing Mousse jota olen ennenkin kokeillut ja olen kyllä ollut tyytyväinen tuotteeseen! Vaahdossa on ihana tuoksu ja puhdistaa meikin hyvin, mutta hellävaraisesti. Sopii hyvin sekaiholle sisältämänsä salisyylihapon takia, suosittelen kaikkia kokeilemaan (:

Tänään oli myös pitkästä aikaa taas hyvä tukkapäivä! Tässä vihdoin ja viimein kuva minusta ja muutama viikko sitten päivitetystä tukastani

En tiedä mistä innostukseni lähti, mutta noin kuukausi sitten sain idean päästä kokeilemaan TIGI:n hiustenhoito tuotteita. Pakkohan tuotteita oli päästä saman tien ostamaan ja niinpä jo samana iltana pesuhuonettani koristi TIGI:n shampoo ja hoitoaine

Ostin nuo purkit 750ml koossa yhteishinaan 39€ (norm. hinta 90€, oli tarjouksessa) Tuote lupaa tehokasta kosteutusta sekä runsasta kiiltoa hennoille ja kuiville hiuksille.

Kokeilin tuotteita heti samana iltana. Ensivaikutelmani oli hyvä, sillä aineet tuoksuivat ihanan hedelmäisiltä ja shampoo levittyi hyvin päähän. Mitenkään riittoisaa aine ei kuitenkaan ole ja shampoota saa ottaakin kunnolla kerralla käteen. Pestyäni shampoon pois hiukset tuntuivat hieman koppuraisilta. Levitin hiuksiin vielä hoitoaineen ja annoin vaikuttaa 5min kunnes pesin tuotteen pois. Kuivasin hiuksia ensin hiukan pyyhkeellä jonka jälkeen harjasin ne. Olin pettynyt, sillä ilman hiuksiin jätettävää hoitosuihketta (kammattavuutta helpottavaa) ei hiuksien harjaamisesta olisi tullut mitään! Takkupehko oli koko tukka! Hedelmäinen tuoksu jäi kuitenkin kivasti hiuksiin ja jopa Petteri huomasi hiusteni tuoksun. Jo ensimmäisen pesukerran jälkeen hiukset tuntuivat pehmeämmiltä.

Yhteenveto: + tuoksu, luvatut vaikutukset pitävät paikkansa, - hiuksia sai repiä pesun jälkeen. Arvosana: 8

Jo pitkään olin harkinnut ostavani uuden meikkivoiteen, sillä nykyinen voiteeni Maybellinen Dream Satin Liquid jättää kasvoille maskimaisen vaikutelman, sekä on ihonvärilleni hieman liian vaalea (markkinoilla ei edes ole kyseistä väriä vaaleampaa).

Sain tänään vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni ja patistin itseni Stockmannille töiden jälkeen. Hetken kierreltyäni silmään sattui tämän vuoden Beauty Awards voittaja Max Factorin Second Skin- meikkivoide. Myyjä sitten tuli ylistämään minulle tuotetta maasta taivaisiin ja koska hän osasi olla erittäin vakuuttava, päätin tuon tuotteen ostaa ja voin kyllä todeta että tuote on yhden kokeilukerran jälkeen tuntunut erittäin hyvältä! Sulautuu ihonväriini täydellisesti ja on erittäin luonnollisen näköinen. Vaikka hinta ei ole halpa, suosittelen silti kokeilemaan, ette varmasti pety!

En olis uskonut että päiväkodissa työskentely on näin rankkaa! aamusin pitää herätä viideltä et kerkee ajoissa töihin, kauhee meno päällä koko päivän lapsilla ja seitsemän tuntia sitä pitää kattella, si tunti menee ku matkaa kotiin ja si onki niin väsyny ettei koko loppupäivänä jaksa tehdä enää mitää! Just ja just ruokaa jaksaa tehdä että pysyy hengissä. siivoamisesta esim ei tulis yhtään mitään!

Tää kyllä kumoaa ne monien harhaluulot siitä että päiväkodin tädit vaan istuu kahvilla ja juoruilee sillä välin kun lapset leikkii. ei se nyt ihan mene niin

Perjantai päivä…Iso ikävä oli kultaa kunnen kello pamahti seitsemän ja hän astui sisään kotiin.  Meinas kyyneleet silmäkulmasta valua kun näin rakkaan hymyn, pidin kuitenkin tunteet sisälläni. Perjantai ilta menikin ihan makoillessa ja oleillessa toistemme lähellä. Oli niin ihana saada kulta vierelle taas. Lauantaina käytiin vähä kaupoilla ruokaa ostamassa ja syömässäkin. Vuokrattiin vähän leffaa ja ostettiin namia ja mukava ilta oli! Tänään eli sunnuntaina olikin vähän haikee fiilis kun ymmärsi että tänään se taas lähtee takaisin armeijan palvelukseen. Käytiin ravintolassa syömässä ja otettiin rennosti. Jotenkin näitä kolmea päivää on osannut arvostaa ihan eri tavalla, samoin sitä toista osapuolta. Sitä aikaa yhdessä arvostaa nyt aivan eri tavalla kuin ennen.. Olen melkein varma, että vaikka tää armeija-aika saattaa tuntua myös hankalalta, tää varmasti lähentää meitä monellakin eri tavalla.

Oli kyllä mielenkiintoinen keskiviikko ja torstai. Oltiin meinaas laivalla Jonnan kanssa! ;> Junalla sinne mentiin ja terminaalissa odoteltiin laivan lähtöö sellane kaks tuntia Ei suotta tylsää ollut. Katseltiin ihmisiä jotka tuli terminaaliin, 95% vanhuksia. Saatiinkin mukavasti sitten myöhemmin kuulla, että risteily oli iskelmäristeily! Hyvän päivän lähtee laivalle olin taas valinnut! Vähä juominkeja mentiin ostaan ku laiva oli lähtenyt liikkeelle ja toki kun tällänen “blondipari” ollaan niin ostettiin sellasia juomia johon koko laivasta ei löytynyt lantrinkeja. Niiden raakana juominen ei tahtonut multa onnistua ja koska Jonnalta onnistui oli tyttö hieman liian alkoholisoitunut koppuillasta, mutta….ei siitä sen enempää Laivan baari oli aivan tyhjä ja kaksinhan me siellä pitkään tanssittiin ja hauskaa oli. Kyllähän sinne porukkaa tuli, mutta suurin osa +50v. Aika aikasin mentiin nukkumaan, minä sänkyyn ja jonna vessan lattialle. Aamulla tosi virkeinä herättiin ja mentiin tuhlaan rahat nuuskaan Kiitos kulta kun pyysit sitä niin kauhean määrän ostamaan. Tavattiin illan aikana pari Tamperelaista joiden autolla päästiin takaisin Tampereelle, minä tietenkin kuskina, koska kukaan muu ei ollut ajokunnossa!

Bella - useinmiten lutuinen seitsemän kuinen kissani ei nyt sitten olekaan niin lutuinen. On niin mukava katsoa kun tuolla se roikkuu verhoissa ja yrittää päästä käsiksi joulupalloihin (jotka voisin pikkuhiljaa ottaa talteen ensi joulua varten) ja tippunut alas jo ainakin neljä kertaa. Tyttö ei tahdo millään antaa periksi.

Odotan taas jännityksellä seuraavaa yötä. Saas nähdä kuinka monta tuntia mirri pitää mua tällä kertaa hereillä. Viime yönä noin kolme tuntia, olisiko tällä kertaa jo viisi? Ainoastaan naukuminen korvan juuressa ei riitä, kivointa on yrittää imeä kaulaan fritsuja. Muutaman kerran on siinä jo onnistunutkin.

Tää on jotain ihan kamalaa. Musta tuntuu että palan loppuun kohta, etten mä enää yksinkertaisesti jaksa. Koulun ja töiden yhdistelmä osaa olla niin raskasta! Öisinkään ei saa nukuttua kun kissa herättelee vähän väliä ja yrittää imeä kaulaa. Ja jos sen pistää ulos makuuhuoneesta se alottaa oman ooppera esityksensä joka kestää parhaimmillaan läpi yön.

Kaiken lisäks eilisen tyttöystäväpäivän ja ulkona olevien pakkasasteiden vuoksi sain flunssan. Nokka iha tukossa, hirvee vilu, päätä särkee, väsyttää…mitä vielä?!?! Kuume olis kiva mitata mutta kissa on kadottanut kuumemittarin. Ainoastaan suojakuoret on tallessa. Lääkäriin pitäis mennä käymään, mutta sinne on kauhee kävelymatka bussipysäkiltä ni en jaksa raahautua sinnekkään..

Tätä aamua oli odotettu viikko ku kuuta nousevaa. Petteri lähti maanantaina armeijaan ja siitä asti on ollut hieman yksinäinen olo. On outoa tulla iltaisin kotiin kun ainoastaan kissa on sisällä vastassa. Tänään Parolannummella järjestettiin sellainen tyttöystävän päivä jonne kaikkien alokkaiden tyttöystävät oli tervetulleita. Ja täähän aamu alko hyvin.. Oltiin äidin ja Peten äidin kanssa sovittu että kummatkin ilmestyis meille kymmeneltä ni päästäs ajoissa lähteen. Paikan päällä piti olla puol 12. Tietenkään mun herätyskello ei ollu herättäny ja heräsin 9.53, kyllä tuli kiire! En oo varmaan ikinä laittanu itseäni kuntoon nii nopeasti! Päästiin lähteen vasta puol 11 ja oli koko ajan hätä siitä ehdittäisiinkö paikalle ajoissa. Äiti paino vähä enemmän kaasua ja olin iha hyvissä ajoin loppujen lopuks perillä. Mua jännitti mennä sinne ku joka puolella vaa seiso miehiä vakavan näkösinä ja tuijotti mua ku menin kasarmille. Sit alkoki jo vähän hymyilyttään ku näin alokkaat. Oli ne niin raukkoja ku joutu sillee totteleen kaikkia käskyjä. Kova kuri niillä on, niistähä tehää kunnon miehiä siellä Pete sano mulle eilen että siellä on hellyyden osotukset kielletty ja si vihdoin ja viimein kun pääsin sen luokse ni oli hirmu vaikee olla antamatta pusua ja halia! kätellä vaan sai ekana ohjelmassa oli jonkin näköinen tilaisuus missä meille puhuttiin seurustelusta armeija aikana. Siitä tutustumaan tupiin. Oli ne vuoteet ja kaikki niin säälittävän näköisiä! Kova patja ja pieni sänky, voivoi. Meille pidettiin jopa muotinäytös armeijan vaatteista. Enpä oo sen kaltasta näytöstä ennen nähnyt oli siinä nauramisen aihetta hetkeks aikaa. Suunnattiin siitä sit syömään ja tottakai ruoka oli pahaa. riisiä ja kastiketta. Ainoo vaan että kastikkeeseen oli ängetty sieniä ja hillosipuleita! hyi! Ruokailun jälkeen alko vapaa-aika. Mentiin eka tupiin istuskeleen ja siitä sotkuun juomaan kahvit ja syömään munkit. mentiin me johki alakertaan parit pusutki jakaan, ei kukaan ainakaa nähny äiti, peten äiti ja pikkusisko tuli jonku ajan päästä sotkuun kanssa ja lähderttiinki siitä aika pian sitten.

Jotenkin olin aatellut, että tän päivän näkeminen olis helpottanut ikävää mut ei…se vaa kasvatti sitä. Onhan tässä tietenkin hyvätkin puolensa. Pystyn keskittyyn täysillä kouluun ja töihin ja nyt kun ei joka päivä nää ja ikäväkin kerkee tulla ni on aina vaa ihanampi nähdä ja jutun aihettakin riittää varmasti! Ostin tälle illalle sipsiä, dippiä ja jääteetä. Meen lämmittään vielä kaakaota ja kääriydyn sitten peiton alle katselemaan leffaa.

Avainsanat: ikävä